2014 / 15' 15

Kuvattu Lissabonissa, jossa etsiessäni siirtomaahistoriamme alkuperää löysin kopioita. Brasilialaiset, uuden maailman asukkaat, jotka hallitsevat glamourin, viihdyttävät portugalilaisia, jotka ovat yhtä aikaa ihmeissään ja levottomia, kolonialistisia normeja sovelletaan ja toistetaan. Kiinalainen posliini näyttää ennakoivan tulevia hybridejä: eurooppalaisiksi pukeutuneet kiinalaiset, brasilialainen palvelustyttö pukeutuneena 1800-luvun eurooppalaiseen työasuun. 1400-luvun posliinista tehdään jäljennöksiä, jotka määrittelevät tavat uusille siirtomaille – transatlanttinen kutsumus. Ouro novo tarkoittaa "uutta rahaa". Kuin runo ilman pisteitä, kuin hengitys ilman hengittämistä, matka kulkee itään ja länteen merkiten laajentumisen kiertoja taistelussa oman paikan löytämisestä, omasta paikasta pöydän ääressä.

Ana Vaz, taiteilija ja elokuvantekijä, syntyi Brasilian keskiosassa, alueella jota asuttavat Brasilian modernistisen pääkaupungin alle haudatut haamut. Hänen filmografiansa aktivoi ja kyseenalaistaa elokuvan (näkyvänä ja näkymättömänä) taiteena sekä välineenä, joka kykenee muuttamaan ihmisen maailmankuvaa, laajentamaan sen yhteyksiä ja sulautumaan muihin elämänmuotoihin – niin ei-inhimillisiin kuin myös haamumaisiin. Hänen elokuvataiteensa jatkeena tai seuraamuksena hänen toimintansa ulottuu myös kirjoittamiseen, kriittiseen pedagogiikkaan, installaatioihin ja kollektiivisiin kävelyretkiin.