In Akiya, a reel-to-reel tape recorder plays a song that tells a contemporary story of the increasing number of abandoned houses and buildings in Japan in the ancient style of Noh, a traditional Japanese theatrical form. The work does not show images of uninhabited buildings, but serves as a conceptual starting point for the work. The lyrics of the poem are translated to archaic Muromachi period (1333-1573) Japanese. It is based on current newspaper articles and poetic fragments, metaphysics and peculiar humour, giving character and personality to the voice we hear. The work is shot on 35mm film consisting only a single shot: showing an analog reel-to-reel tape recorder playing back the song against a neutral background. The song is associated with the machine rather than the human. The performer becomes a machine and the machine becomes a performer. The work creates a future mythology or a dialogue between past and present by juxtaposing the traditional storytelling form with a contemporary interpretation of the current phenomenon of desolate houses.
Cast: Jonna Kina (Author), Ville Piippo (Cinematographer), Jonna Kina (Director), Jonna Kina (Editor), Jonna Kina (Producer), Jonna Kina (Script), Jonathan Fuhrer (Sound Design), Juan de Dios Magdaleno (Sound Design), Aoki Ryoko (Actor), Arts Promotion Centre Finland (Funder), Finnish Cultural Foundation (Funder), AVEK - The Promotion Centre for Audiovisual Culture (Funder), Tokyo Arts and Space (Funder), Timo Teräväinen (Post-prod Supervisor), Makiko Sakurai (Translator)
Akiyassa kelanauhuri soittaa laulua, joka kertoo nykyajan tarinan Japanin hylättyjen talojen ja rakennusten kasvavasta määrästä perinteisen japanilaisen teatterimuodon, Nohin, muinaisella tyylillä. Teoksessa ei esitetä kuvia asumattomista rakennuksista, vaan se toimii teoksen käsitteellisenä lähtökohtana. Runon sanat on käännetty arkaaiseen Muromachi-kauden (1333-1573) japanin kieleen. Se perustuu ajankohtaisiin sanomalehtiartikkeleihin ja runofragmentteihin, metafysiikkaan ja omalaatuiseen huumoriin, jotka antavat kuullulle äänelle luonteen ja persoonallisuuden. Teos on kuvattu 35 mm:n filmille, joka koostuu vain yhdestä otoksesta: siinä näkyy analoginen kelanauhuri toistamassa laulua neutraalia taustaa vasten. Laulu assosioituu pikemminkin koneeseen kuin ihmiseen. Esiintyjästä tulee kone ja koneesta tulee esiintyjä. Teos luo tulevaisuuden mytologiaa tai vuoropuhelua menneisyyden ja nykyisyyden välille asettamalla perinteisen tarinankerronnan muodon vastakkain autiotalojen nykyaikaisen tulkinnan kanssa.
Teoksen tekijät: Jonna Kina (Kirjoittaja), Ville Piippo (kuvaaja), Jonna Kina (ohjaaja), Jonna Kina (leikkaaja), Jonna Kina (tuottaja), Jonna Kina (käsikirjoitus), Jonathan Fuhrer (äänisuunnittelu), Juan de Dios Magdaleno (äänisuunnittelu), Aoki Ryoko (näyttelijä), Taiteen edistämiskeskus (rahoittaja), Suomen Kulttuurirahasto (rahoittaja), AVEK - Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus (rahoittaja), Tokyo Arts and Space (rahoittaja), Timo Teräväinen (Post-prod Supervisor), Makiko Sakurai (kääntäjä)